Päivärippikoulu 2017

Päivärippikoulu isosen silmin on todella erilainen kokemus kuin rippikoululaisen silmin. Mutta samalla kokemuksesta löytyy samoja näkökulmia viikon tapahtumiin. Toisaalta rippikoulu on isoselle ja rippikoululaiselle samalla tavalla henkistä kasvamista ja asioiden ajattelua. Jokaisen isosen, rippikoululaisen ja ohjaajan kokemus tästä viikosta on eri, vaikka jokainen meistä kävi samat asiat läpi. Pitää muistaa, vaikka käytiin samat asiat läpi niin silti jokainen kävi läpi myös omia asioita.

Meidän isosten viikkoon kuului monipuolisesti kaikkea. Teimme joka päivälle jotain pientä viihdykettä. Viikon aikana vedimme muutamia leikkejä sekä sketsejä. Tehtäviimme kuului myös raamattu hetken pitäminen. Rippikoululaiset jaettiin neljän ryhmään ja jokainen isonen sai oman ryhmän. Jokainen ryhmä työskenteli eri tavalla saman tehtävän parissa. Toinen ryhmä oli toista ryhmää luovempi toinen taas toista hiljaisempi.

Meidän päivät kului aikalailla suunnittelemassa ja harjoittelemassa. Päivät olivat meidän osalta usein samanlaisia, mutta poikkeus päiviä löytyi. Erään päivänä kävimme Hämeenkosken kirkolla. Siellä pidimme kirkko hetken, kuulimme kirkon historiasta, paistoimme makkaraa. Tuona päivänä suurin huolen aihe oli se, että lähtevätkö leiriläiset mukaan meidän olympia lajeihin. Meidän onneksemme he lähtivät yllättävän hyvin mukaan jopa mäen laskuun. Samana päivänä myös toteutettiin muutama still-kuva. Toinen erikois päivä oli perjantai, jolloin menimme vasta iltapäivällä kirkolle ja lähdimme pois illalla. Olimme tosiaan nuortenillassa mukana. Tuo päivä oli ehkä vaikein, koska emme oikein tienneet miten meidän piti toimia nuortenillassa.

Viikko kului oikein mukavissa merkeissä, pieniä kommelluksia lukuun ottamatta. Päivärippikoulu oli hieno kokemus, muiden kokemusten joukkoon.

FYYSINEN JA MOTORINEN KEHITYS JA SEN TUKEMINEN

Karkeamotoriikka tarkoittaa suurten lihasten hallintaa ja liikkumiseen tarvittavaa lihasten koordinaatiokykyä.

Esimerkiksi yhdellä jalalla seisominen, pallon potkaiseminen ja kiinni ottaminen ovat karkeamototorisia toimintoja.

Hieno motoriikalla tarkoitetaan pienten lihasten hallintaa. Tällaista toimintaa on esimerkiksi pinsettiotteen käyttäminen, lusikalla syöminen ja piirtäminen.

1-3v:

Hienomotoriikka:

Kirjan sivujen kääntäminen, 2-3 palikan pinoaminen, kynillä raapustaminen ja piirtäminen, lankaan suurien helmien pujottaminen, palapelien tekeminen, isoista legoista tornien rakentaminen.

Karkeamotoriikka:

Käveleminen itsenäisesti, portaiden käveleminen, lattialta esineiden poimiminen, pieneen tuoliin istuminen, isoon tuoliin kiipeäminen ja istuminen, juokseminen, kolmipyöräisellä polkeminen, liukumäen laskeminen, yhdellä jalalla seisominen, varpailla käveleminen, kiipeileminen.

Lasta tulee innostaa käyttämään molempia käsiään käsittelemällä lasta kiinnostavia esineitä esimerkiksi pallon kieritteleminen, palikkatornien kokoaminen tai lapsen kanssa kärryjen työntäminen. Lapsen kanssa voi piirtää ja häntä voi opastaa syömään itsenäisesti lusikalla. Lasta tulee ohjata kävelemään takaperin ja sivuttain pitämällä käsistä kiinni, ettei lapsi kaadu ja satuta itseään.

3-5v:

Hienomotoriikka:

Pienien helmien pujottaminen, saksien kanssa leikkaaminen, paperinpalojen liimaaminen, pienien palapelien kokoaminen, pullon korkin kiinni ruuvaaminen, suoraa viivaa pitkin leikkaaminen.

Karkeamotoriikka:

Takaperin ja sivuttain käveleminen, tennispallon heittäminen, pallon potkiminen, tangosta käsillä riippuminen, keinussa vauhdin ottaminen, taaksepäin hyppiminen, laukkaaminen, pallon kiinniottaminen, puomilla kävely.

Lapsen kanssa voi leikkiä yksinkertaisia liikunnallisia leikkejä joissa tehdään jokin tietty asia. Leikkeihin voi yhdistää myös jonkinlaisen lorun tai tarinan ja lapsen täytyy hypellä kuin pupu tai tallustaa kuin karhu. Lapselle voi rakentaa taitoradan jossa voidaan esimerkiksi hypellä yhdellä jalalla ja kävellä puomilla.

5-6v:

Hienomotoriikka:

Hahmojen muovailu, osaa liimata, teroittimen ja nitojan käyttäminen, vasaralla naulan lyöminen pehmeään puuhun.

Karkeamotoriikka:

Uimisen, hiihtämisen ja luistelun harjoittelu, pallon lyöminen mailalla, narun hyppiminen, polkupyörällä ajaminen ilman apupyöriä.

Lapset voivat leikkiä erilaisia sääntöleikkejä kuten pöytäpelejä, hippaa tai matkimispelejä. Lasta tulee myös kannustaa erilaisiin tasapainoa vaativien lajien pariin kuten luistelemaan ja ajamaan polkupyörällä.

Lapsen kielellinen kehitys ja sen tukeminen

1-3v:
Lapsi alkaa ymmärtää kieltä ensimmäisen elin vuoden lopussa ja eleet ovat ilmaisun tukena vahvasti. Ensimmäiset merkitykselliset sanat tulevat 1-1,5 vuoden iässä. 1,5 vuoden iässä lapsi osaa noin 10-50 sanaa, mutta ymmärtää paljon enemmän kuin osaa sitä itse tuottaa.
2-3 vuoden iässä lapsella alkaa kyselykausi. Tällöin lapsi muodostaa lyhyitä lauseita, toistaa kuulemaansa ja puhe on takeltelevaa.

Kielellistä kehitystä tuetaan erilaiset kuvat, lorut, laulut, esineiden nimeäminen, asioiden toistaminen ja yhdessä lukeminen, yhdessä lapsen kanssa keskusteleminen.

3-5v:

Lapsi ymmärtää 3-4 vuoden iässä yksinkertaisia ohjeita, kertomuksia ja kehotuksia sekä kysymys- kielto ja käskylauseita. Lapsi osaa myös noin 4-5 sanan lauseita ja puhe on lähes kokonaan selkeää. Äänteistä saattaa puuttua osa tai ne saattavat korvautua jotenkin.

4-5v lapsien ajanilmaisu ja paikanilmaisu kehittyy, lapsi alkaa käyttämään adjektiiveja ja lauseiden rakenne kehittyy ja lapsi alkaa taivuttaa sanoja.

Kielellistä kehitystä voi tukea lukemalla yhdessä lapsen kanssa, keskustelemalla lapsen kanssa esim. kirjasta, ilmein ja elein tukemalla, rooli-, laulu-, loruleikeillä.

5-6v:

Lapsen puhe on selkeää ja hän hallitsee kielioppia, osaa luetella esineitä ja asioita, ymmärtää moni käsitteitä.

Kielellistä kehitystä voi tukea erilaisien sanapelien pelaamisella, lapselta kyseleminen, lukeminen, aakkosten harjoittelu ja oman nimen kirjoittaminen.

Sosiaalinen kehitys:

1-3v

Lapsi voi jo osoittaa myötätuntoa muita kohtaan. Hänen on kuitenkin vaikea ottaa huomioon ja ymmärtää toisten ihmisten ajatuksia ja tunteita. Lapsi alkaa kahden vuoden iässä usein matkia leikeissään vanhempiaan tai muita lapsia.
Lähestyessään 3-vuotispäiväänsä lapsi pystyy jo jonkin verran paremmin tunnistamaan, tiedostamaan ja ottamaan huomioon toisten tunteita. Lapsi saattaa esim. lohduttaa, jos jollakulla on paha mieli.

Lapsi ei leiki vielä 1-3 vuoden iässä paljoa muiden lasten kanssa/leikkii muiden kanssa rinnatusten joten lapsen kanssa voisi touhuta jotain missä hänkin voisi auttaa kuten leipominen yhdessä, laulujen ja lorujen yhdessä toistaminen. Se tuo lapselle iloa ja se on lapsen kehitykselle hyväksi.

3-5v

Sosiaaliset taidot hioutuvat 3 vuotiaana, eikä yhteisleikki läheskään aina onnistu. Riitatilanteissa lapsi voi olla aggressiivinen: huutaa, haukkua ja käydä jopa käsiksi. Lapsen kanssa kannattaa harjoitella sosiaalisia taitoja.

4-vuotias nauttii saman ikäisten lasten seurasta. Tunteita on vielä vaikea hallita, ja lapsi voi joskus olla leikeissään aggressiivinen, huutaa ja töniä.

Vuorovaikutustaitoja voi tukea ohjaamalla lasta leikkimään muiden lasten kanssa tai pelaamalla lasten kanssa jotain peliä yhdessä. Lasta kannattaa myös kannustaa käyttämään omaa mielikuvitustaan tällaisia leikkejä löytyy esimerkiksi mll.fi sivuilta.

5-6v

Kaverit ovat usein 5-vuotiaalle tärkeitä, hänellä voi olla jo joitain erityisen hyviä ystäviä. Etenkin tytöillä saattaa olla paras ystävä. He osaavat neuvotella asioista, joustaa tarpeen mukaan ja pukea tunteitaan sanoiksi. Kavereiden kanssa ei tule enää niin helposti riitaa.

6-vuotias haluaa irrottautua vanhemmistaan, mutta on heistä edelleen monella tavalla riippuvainen. Tämä voi aiheuttaa ristiriitaista oloa ja tunteiden ailahtelua.

Lapset voivat harjoitella vuorovaikutustaitoja pelien avulla kuten lautapelit ja kotileikit. Leikkeihin voi tuoda erilaista rekvisiittaa joka saa lasten mielikuvituksen laukkaamaan.

Temperamentti piirteet ja niiden kuvaukset:

Mieliala; Positiivinen ja negatiivinen

Rytmisyys; Biologinen rytmi ja säännöllisyys

Lähestyminen ja vetäytyminen; Muiden ihmisten seuraan hakeutuminen/ yksin oleminen tai tuttujen kanssa oleminen

Sopeutuminen; Muutoksiin suhtautuminen

Sinnikkyys ja lyhytjännitteisyys; Tehtävän loppuun saaminen

Intensiivisyys; Tunteiden näyttäminen

Aktiivisuus; Kuinka lapsi liikkuu ja tekee asioita

Keskittyminen ja tarkkaavaisuus; Häiriintyvyys

Herkkyys; Kuinka lapsi aistii muiden tunnetiloja ja kuinka herkkä on ulkoisille ja sisäisille asioille.

OHJAAMINEN HOITO- JA KASVATUSTYÖSSÄ

Pienryhmissä työskentelyssä kannattaa käyttää eri ikäisiä lapsia, jotta pienimmät voivat ottaa mallia jo osaavilta lapsilta esim. pukemistilanteissa ja leikkiessä. Pienryhmissä lapsi saa enemmän yksilöllistä huomiota ja niissä on helpompi ohjata lapsia.

Ohjaus on olennainen osa hoito- ja kasvatustyötä. Ohjaamisessa on tärkeää aktiivinen kuuntelu, lapsen kohtaaminen kiireettömästi, aidosti läsnä oleminen, lapsen havainnointi, hänen tasolleen laskeutuminen ja lapsesta aidosti kiinnostuminen. Jos aikuinen on aidosti läsnä ja kuuntelee häntä mielenkiinnolla, lapsi alkaa luottamaan aikuiseen. On tärkeää, että jokainen lapsi saisi myöskin jakamatonta huomioita aikuiselta. Jokaista lasta pitäisi ohjata niin, että otetaan huomioon lapsen oma yksilöllisyys ja havainnoida miten lapsi oppii ja ajattelee. Aikuinen voi kehittää lapsien vuorovaikutustaitoja ryhmätoiminnassa. Vuorovaikutustaitoja voi kehittää vahvistamalla lapsen taitoa kuunnella, puhua ja ilmaista itseään esimerkiksi pelien ja leikkien avulla pienemmissä ryhmissä.



Ohjaamisessa on tärkeää myös selkeys ja suunnitelmallisuus sekä ympäristön täytyy olla selkeä ja välineiden valmiina lapsia varten. Jos ohjelma on suunniteltu etukäteen hyvin, ohjelman aikana ohjaavat voivat keskittyä muun muassa hyvän ilmapiirin luomiseen. Myös lasten ja aikuisten välinen vuorovaikutus on hyvä ottaa huomioon, koska se on tärkeää. On hyvä tehdä myös varasuunnitelma tai lisäohjelmaa, jos aikaisempi suunnitelma ei jostain syystä toimi. Yhdellä kertaa ei kannata antaa kovin montaa ohjetta koska lapset eivät välttämättä ymmärrä kaikkia ohjeita jos niitä tulee liikaa.

LAPSELLE OMINAISET TAVAT TOIMIA

Leikkiminen
Lapselle on ominaista toimia leikkimällä, koska he käsittelevät kokemaansa ja oppivat tällöin. Leikkiessä harjoitellaan monenlaisia taitoja kuten kielellisiä-, sosiaalisia- sekä vuorovaikutustaitoja. Leikkiessä käsitellään myöskin monenlaisia tunteita joka on tärkeää lapsen kehitykselle.

Aikuisen tehtävä lapsen leikkiessä on luoda leikille mahdollisuuksia, kuten eri kokoisia tiloja, välineitä, leikin ohjausta ja siihen liittymiseen apua, leikkirauhaa sekä aikaa leikkimiselle ja mahdollisuuksia jatkaa leikkiä jos se on jäänyt kesken.

Aikuisen tehtävänä on myös havainnoida lapsen leikkimistä ja osallistua lapsen leikkiin, koska leikkitaidot eivät ole itsestäänselvyys. On tärkeää ohjata lasta kielellisesti, tarjota riittävästi välineitä leikkimiseen, olla mukana leikissä tai seurata kauempaa, luoda turvallisuuden tunnetta lapselle ja tarjota läheisyyttä jos lapsi sitä kaipaa sekä mahdollistaa leikin harjoittelulle säännölliset puitteet.

Leikeillä on erilaisia lajeja kuten esineleikki johon kuuluu toimintaleikit ja rakenteluleikit (hippa- ja legoleikit), omaehtoinen luova leikki johon kuuluu erilaiset roolileikit ja näytelmäleikit sekä nukketeatteri (kodinleikkiminen), sääntöleikit jotka sisältävät draamaleikit ja didaktiivisen leikin (didaktiivinen leikki tarkoittaa leikkiä jossa opitaan jotakin. Kapteeni käskee, sanaleikit, seuraa johtajaa).

Top-jaksolla voisin järjestää lapsille erilaisia sääntöleikkejä kuten maa-meri-taivas leikki taikka peili. Tai yrittää tehdä päiväkotiin uusia leikkipaikkoja kuten majaleikkipaikka tai kodinleikkimisen soveltuva paikka, jossain päin päiväkotia missä leikkijät eivät olisi kuitenkaan kenenkään tiellä.

Liikkuminen

Lapsen täytyy liikkua päivittäin 3 tuntia uusien säädösten mukaan ja liikunta on lapsen normaalin kehityksen ja kasvun edellytys. Liikunnan tulisi olla reipasta ja lapsen pitäisi hengästyä. Liikunta vaikuttaa lapsen psyykkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Motoriset taidot kehittyvät toistamalla samoja asioita (kuten perustaidot käveleminen, juokseminen, heittäminen, kiinniottaminen, potkaiseminen) ja näin heidän motoriset taidot automatisoituvat.

Aikuisen tulee huomioida lapsen tarpeet ja huolehtia, että lapsi liikkuu monipuolisesti. Ympäristön tulisi olla vaihtelevaa ja innostava, jotta kokemus olisi lapselle mieluinen ja hänen suhde liikuntaan olisi positiivinen jatkossakin. 

Varhaiskasvatuksen ympäristön tulisi olla lasta motivoiva ja innostava. Hyvä ympäristö on tarpeeksi haasteellinen lasten ikäryhmään verrattuna ja se vahvistaa halua oppia uusia asioita ja kehittää taitoja. Lapset tarvitsevat myös riittävästi tilaa ja siksi tulee mahdollistaa, että tiloissa on erilaista tekemistä ja päiväkodin henkilökunnan tulee järjestää ja ohjata lapsille liikuntaa muutaman kerran viikossa,  sekä sisä- että ulkoliikuntaa. Lasten liikunnallisia taitoja on tärkeää havainnoida ja lasta pitää kannustaa erilaiseen liikkumiseen.

Lisäksi arkipäiväisiin toimintoihinkin voi liittää liikuntaa, kun lapset tarvitsevat sitä tai kun se sopii tilanteeseen. Ohjattujen liikuntahetkien tulisi kestää 10 minuutista 60 minuuttiin lasten iän ja liikunnan tyypin huomioon ottaen.



Top-jaksolla voisin toteuttaa lapsille jonkinlaisen toimintaradan, jossa olisi erilaisia tehtäviä lapsille riippuen lasten iästä. Radassa voisi olla esimerkiksi pallon potkaisemista, lyömistä tai heittämistä, juoksemista, ryömimistä jonkin tunnelin läpi mahdollisesti sekä kierimistä.
Lopuksi pitäisin lapsille leikin jossa nimetään eri kehon osia (pää, olkapäät, peppu, polvet, varpaat - leikin avulla). Kehon osien nimeäminen auttaa motoriikan kehittymisessä.

Tutkiminen

Lapsi kiinnostuu ympäristöstä ja tutkii sitä mielellään kaikilla aisteillaan, siksi ympäristön tulisi olla tutkimiseen kannustava ja turvallinen. Ympäristöä pitää muokata lapsen iän ja kehitystason mukaisesti ja aikuisen tulee olla aina saatavilla ja läsnä. 

Pienelle lapselle lähiympäristön tutkiminen riittää. Luonto ja lähiympäristö tarjoaa lapselle paljon ihmeteltävää riippumatta vuodenajasta. Kasvattajan tulee mahdollistaa lapselle myönteinen ja tutkimiseen kannustava ilmapiiri jossa on saatavilla erilaisia materiaaleja ja luomalla tilanteita missä lapset voivat olla aikuisten ja muiden lasten kanssa tutkimassa asioita, joita luonnosta on löytynyt. 

Lasta pitää havainnoida ja häneltä kannattaa kysellä luonnosta löytyneistä asioista. Lapsen kysymykset ovat tärkeitä ja arvokkaita, koska niistä saa tietoa mikä lapselle on tärkeää ja hän haluaa oppia asioista enemmän.  Näitä asioita kasvattajat käyttävät suunnitellessaan lapsille erilaista toimintaa. 

Kokemuksia ja elämyksiä on hyvä tuoda lapsen mieleen jälkikäteen ja pohtia. Kasvattajan pitää tuoda oppimisprosessi näkyväksi lapselle esimerkiksi tutkimisprosessissa. Tutkimuksien kuvaaminen ja piirtäminen auttaa lasta muistamaan tutkimistilanteen jatkossa. 

Lapset haluavat ymmärtää asioita paremmin ovat siksi kiinnostuneita asioista, joista he ovat kuulleet tai joista he tietävät jo jotain. Lapset käyttävät ja tutkivat päiväkodissa oppimiaan asioita kotonakin ja he kertovat niistä innoissaan vanhemmilleen tällaisia asioita voisi olla vaikka revontulien syntyminen ja pulkan luistaminen lumella.


Top- jaksolla voisin lasten kanssa tutkia esimerkiksi lunta. Mitä sille tapahtuu kun sen tuo sisälle, kauanko sulamiseen menee, mitä siitä voi tehdä (pallo, lumiukko jne.) Tai sitten voisin järjestää päiväkodille (tai käyttää päiväkodin jos löytyy) tunnustelupusseja joissa olisi eri muotoisia, kokoisia ja tuntuisia esineitä ja lapset voisivat tunnustella niitä silmät kiinni. Pusseissa voisi olla kankaan paloja, marmorikuulia, helmiä, legopalikoita, pumpulia ja klemmareita tai muita pieniä esineitä kuten leluja.

Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen
Kaikissa kulttuureissa taiteellinen kokeminen kuuluu ihmisyyteen  Lapsi voi ilmaista itseään ja tunteitaan taiteen ja leikin avulla ja niistä lapsi voi saada myös mielihyvää sekä iloa. Taide auttaa lasta samaistumaan ja se laukaisee jännitystä sekä ahdistusta.

Päiväkodissa on tärkeää mahdollistaa, että lapsi pystyy toteuttamaan itseään monipuolisesti. Lapsen täytyy pystyä päiväkodissa kokeilemaan muun muassa kuvallisen, kielellisen ja musiikillisen ilmaisun työmenetelmiin sekä välineisiin. Omaehtoinen työskentely eri välineillä ja materiaaleilla tulee ottaa päiväkodissa huomioon ja mahdollistaa lapselle.

Kasvattajan täytyy luoda lapselle mahdolliseksi taidekokemuksia jokapäiväisiinkin arkipäivän tilanteisiin kuten päivittäisissä toimissa ja leikeissä. Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen mahdollistetaan päiväkodissa usein kattavasti esimerkiksi liittämällä liikunnan ja musiikillisen ilmaisun tai musiikin ja kuvallisen ilmaisun.


Top-jaksolla voisin lasten kanssa kokeilla sokerimaalausta tai muovailua muovailuvahasta taikka taikataikinasta. Taikataikinasta lapset voisivat kokeilla millaisia muotoja saavat aikaan (pallo, neliö, kolmio, pötkylä). Sokerimaalaamisessa tulee ottaa huomioon että lapset innostuessaan sotkevat roiskimalla maalia, joten toteutetaan mahdollisuuksien mukaan wc- tiloissa. Taustalla voisi soida hiljaisella musiikkia, ja lapset voisivat työskennellä pienemmissä erissä/pienryhmissä, jotta vältytään liialliselta sekamelskalta.

OHJAAVA KASVATUS

Lapsilähtöisyys: perustuu lapsen tarpeiden ja kiinnostuksen kohteiden ja vahvuuksien huomiointiin ja hyödyntämiseen.

Kannustava tuki: lapsi tarvitsee palautetta ja kannustusta siitä miten on hyvä harjoitella.
(Kuuntele, kysy, kiinnostu, kannusta, kiitä)

Rajojen asettaminen: lapselle täytyy kertoa selkeästi mitä ja miten täytyy tehdä. "Älä-kieltä" tulee välttää koska se ei kerro lapselle toimintaohjetta. Lasta täytyy kehua heti toivotun tekemisen jälkeen, jotta lapsi toimii tulevaisuudessakin toivotulla tavalla.

Ohjaava kasvatustyyli on tärkeä, koska sillä voidaan ehkäistä erilaisiin elämäntilanteisiin liittyviä ahdistus- tai pelkotiloja. Kasvatustyylissä aikuinen on läsnä ja mukana lapsen kehityksessä ja osaa ottaa sen huomioon asettaessaan rajoituksia. Lapselta ei vaadita liikaa, sekä hänelle perustellaan, miksi hän ei saa tehdä jotain asiaa. Lapsi pystyy luottamaan aikuisen antamaan suojaan ja rakkauteen.

Ohjaavan kasvatuksen käyttäminen päiväkodissa:

Ryhmissä täytyy huomioida miten siellä saadaan puheenvuoroja. Ryhmässä on vaikeampaa saada puheenvuoroja ja osallistua vuorovaikutukseen, siksi asiasta täytyy pitää huolta.
Ohjaajan pitää myös varmistaa, että lapset ymmärtävät ja kuulevat asian. Ohjeitakaan ei kannata antaa montaa kerralla. Ohjeita annettaessa kannattaa sanoa ohjeet usealla tavalla ja yksinkertaisesti.


Rajojen asettaminen päiväkodissa:
Sisällä juokseminen, aggressiivinen käytös muita kohtaan.

Sisällä juokseminen:
> Kiellä lasta juoksemasta ja kerro hänelle, että häntä tai jotain muuta lasta voi sattua.
> Keksi lapselle jotain muuta mielekästä tekemistä. Esimerkiksi liikuntaradan järjestäminen vapaaseen tilaan.

Aggressiivinen käytös:
> Varmista ettei lapsi satuta itseään tai muita.
> Ota tarvittaessa rauhalliseen tilaan syliin tai viereen rauhoittumaan.
> Puhu vasta kiukun mentyä. Kuuntele mitä lapsella on sanottavaa ja anna vaihtoehtoja miten toimia jatkossa kiukun tullessa.

TIEDONKERUUMENETELMÄT

Tiedonkeruumenetelmiä ovat muun muassa havainnointi, lapsen kuunteleminen, asiakkaan ja omaisten kanssa keskustelu, kirjalliset kyselyt, lausunnot ja suunnitelmat, työyhteisön keskinäinen tiedon välitys sekä moniammatillinen yhteistyö. Lisäksi tietoa kerätään tutkimalla lapsen töistä ja lapsen kansiosta.

Havainnoista saadaan tietoa lapsen tilanteesta ja yksilöllisestä kehityksestä. Tiedon pohjalta kasvattajat pystyvät antamaan lapsen tarvitsemaa tukea kehitystä ja oppimista varten.


Työprosessi

>Ensimmäisenä arvioidaan lapsen tarpeet johon lapsen tukemisen ja ohjaamisen tulisi kohdentua.
>Seuraavaksi lapselle järjestetään tavoitteita jotka tukevat kehitystä.
>Sitten järjestetään harjoittelevaa toimintaa.
>Lopuksi arvioidaan edistynkö lapsi tavoitteissaan.

3v Niilo
Leikkitilanne:
Niilo opettelee rohkaistumaan leikkimään muidenkin lasten kanssa.

Niilo on leikkinyt päiväkodissa vain yhden kaverin kanssa (Pekka), eikä ole rohkaistunut leikkimään päiväkodin muiden lapsien kanssa.
Niilon tavoitteena on pelata/leikkiä legoilla jonkun muun kuin Pekan kanssa.
Niiloa ohjataan leikkimään Minnan kanssa ja kasvattaja on leikkimässä hetken aikaa Niilon tukena.
Lopuksi arvioidaan onko Niilo kehittynyt muiden kanssa leikkimisessä.

Päivittäistilanne:
Niilo harjoittelee takin takin napitusta ulos mentäessä.

Niilon tavoitteena on saada napitettua takki aivan itse nappi kerrallaan.
Niiloa ohjataan näyttämällä esimerkkiä ja luovan toiminnan menetelmillä keksitään napin kiinni laittamiseen laulu tai runo.
Parin viikon päästä Niilon kehittymistä napittamisessa arvioidaan.

TAIDEGALLERIA UUSI KIPINÄ

Moi!

Olemme taidelähtöisten menetelmien valinnaisella kurssilla. Tähän asti olemme käsitelleet tunnilla draaman eri muotoja, rentoutus menetelmiä, kuvataidetta ja suunniteltu elokuvaa, jonka toteutamme kurssin lopulla neljäsluokkalaisille.

Eilen kävimme muiden ryhmäläisten kanssa tutustumassa taidegalleria Uusi kipinään. Galleriassa meille annettiin tehtävä, jossa meidän täytyi valita taideteos, joka puhutteli meitä jollain tavalla. Siinä täytyi kirjoittaa myös taiteilijasta jotain, esimerkiksi millaisia maalauksia hän tekee. Lisäksi meidän täytyi valita taideteos, joka ei miellyttänyt silmää ja kertoa miksi se ei ollut mieleinen.

LÄHIHOITAJA

Moi!


Olemme Koulutuskeskus Salpauksen sosiaali- ja terveysalan lähihoitajaopiskelijoita. Lähihoitajalle on mahdollisuksia monenlaisissa työpaikoissa työskentelyyn, ja suuntautumisensa voi valita vasta kolmannella vuodella niin, että ehtii tutustua erilaisiin ympäristöihin. Suuntautumisvaihtoehtoja lähihoitajalla on runsaasti. Kaikkia suuntautumisvaihtoehtoja ei ole joka kaupungissa, mutta lähihoitaja voi olla suuntautunut ensihoitoon, kuntoutukseen, lasten- ja nuorten kasvatukseen, mielenterveys- ja päihdetyöhön, sairaanhoitoon ja huolenpitoon, suun terveydenhuoltoon, vammaistyöhön sekä vanhustyöhön.


Kasvun ja kehityksen tutkinnon osassa perehdytään lapsiin, eli varhaiskasvatukseen ja työharjoittelu on tältä osin yleensä päiväkodissa. Hoidossa ja huolenpidossa keskitytään vanhuksiin ja ensimmäinen harjoittelupaikka on vanhainkodissa sekä kuntoutuksen tukemisessa keskitytään myös vanhuksiin tai aikuisiin, jotka tarvitsevat tukea ja kuntoutusta elämässään. Harjoittelupaikoissa voi olla muutoksia koulukohtaisesti, mutta yleensä ensimmäiset harjoittelupaikat ovat päiväkoti, vanhainkoti sekä kotihoito tai muu kuntoutuslaitos.


Lähihoitajan työ sekä opinnot edellyttävät vuorovaikutustaitoja sekä itsenäisen ajattelun taitoja, kädentaitoja, päätöksentekokykyä ja ongelmanratkaisutaitoja, kykyä soveltaa teoriatietoa, kykyä kuunnella ja kunnioittaa asiakkaita, kykyä kohdata eri-ikäisiä ihmisiä sekä heidän omaisiaan.

Blogissa tulemme käsittelemään lähihoitajan opintoja ja muita arkisia asioita.

HYVÄ JA HUONO BLOGI

Hyvä Blogi:

http://lahihoitajaksi.blogspot.fi/

• Blogissa on paljon tietoa eri osaamisaloista 
• Runsaasti tietoa lähihoitaja opinnoista.
• Paljon linkkejä tietoa antaviin sivuihin.
• Blogissa on käytetty jonkin verran kuvia ja sieltä löytyy myös video.
• Blogissa on linkkejä kirjoihin ja elokuviin, joissa kerrotaan eri sairauksista.

Huono blogi:

http://monivammainen.blogspot.fi/

• Blogissa ei ole käytetty värejä ja ulkoasu on ankea.
• Blogin nimi ei ole kovin hyvä eikä sitä ole mietitty pitkään ja harkiten.
• Blogissa ei ole montaa postausta.
• Ei ole käytetty kuvia.
• Blogissa on postaus joka ei liity lähihoitajan opintoihin tai työhön mitenkään.